(Jos et vielä lukenu toissapäivän postausta, niin nyt on hyvä aika!) ::)
Moikkelis koikkelis!
Okei ei nää nyt ihan putkeen oo, mutta melkein ainaki! Ei yhtä päivää välissä voi laskee miksikää.
Mulla on tässä nyt kivasti vielä puolisen tuntia luppoaikaa, nii aattelin että voisin vaikka kertoo mun tyypillisestä päivästä! Aika rutiinia tää on jo ja joka viikko on melkeenpä samanlainen ku edellinen, mikä on tietty hyvä niin ei tuu koko ajan uutta muistettavaa. Joku ehkä tietääkin etten oo mikään penaalin terävin kynä siinä suhteessa...
Eli. Tyypillisenä työpäivänä alotan kello 7:15 laittamalla lapsille lounaat ja välipalan kouluun. Samanhan tein edellisessäkin perheessä, mutta se oli joka kerta sama, sandwich, juoma ja joku sipsipussi tai pikkuleipä paperipussiin ja that's it. Näille pienemmille mun pitää kuitenki pakata joku kolme eri snackiä ja juoma välipalaks, ja lounaalle mitä ne nyt sitten haluaakin, pastaa, keittoo, voileipää.. lisäks lounaaseen kuuluu vielä pari jotain pikkunaposteltavaa. Ei siinä muuten mitään, enemmän aikaa siinä vaan menee ja lähes joka kerta tulee valituksia kun ne ei tykkää jostain mitä oon pakannu:D Mutta se on ihan fine mulle, meillä on niin hyvät välit että kenenkään maailma ei yhteen vääränlaiseen energiapatukkaan kaadu.
Äiti työskentelee pääsääntösesti Nycissä, lukuunottamatta keskiviikkoo ja perjantaita jollon se on kotona, ja lähtee yleensä töihin ennenku oon ees heränny(vaikka aina heräänki siihen ku se lähtee:P). Iskä työskentelee lähempänä, nii se lähtee myöhemmin ja yleensä herättelee tyttöjä jo valmiiks ennenku lähtee. Sitte mää vaan katon että ne herää, pukee, syö aamupalaa, pesee hampaat ja että laukut on pakattu. Bussi tulee kello 8:37 (ei voida vieläkään uskoo kuinka täsmällinen toi uus bussikuski on!) ja tytöt kiiipee kyytiin, minä siivoon keittiön ja sitte oonki yleensä vapaa.
Pari kertaa viikossa pesen pyykkiä ja semmosta, mutta suunnilleen 5-6 tuntia oon vapaalla ennenku pitää hakee lapset koulusta. Mulla on tässä perheessä onneks ''ihan oma'' auto käytössä, johon saan viikossa parikymppiä lapsien kuskaamiseen, ja loput mitä omiin tarkotuksiini ajelen nii tankkaan sitte ite.
K:lla(10) on kolmena arkipäivänä viikossa telinevoimistelua, ja kun koulu loppuu klo 3:15 niin pitää suoraan ajaa sinne reeneihin jotka alkaa neljältä. Eli yleensä pakkaan tytöille välipalaa autoon ja sitte suunnataan salille. C:llä(8) on kanssa tanssia ja kuoroo parina päivänä viikossa, niin kuskaan sitäki sitte sinne. Koska nää on juutalaisia, niin keskiviikkosin on Hebrew scool ja kuskaan niitä sinne. Hyvä tsägä, että mun yhen kaverin lapset menee sinne kans nii voidaan aina hengailla se pari tuntia kun lapset on sielä koulussa.:P
Sitte yleensä kun päästään kotiin, nii lapset tekee läksyt heti ekana. Siitä pitääki mainita, että nää on ihan äärimmäisen hyvin kasvatettu, ku vertaa lähes kaikkiin muihin jenkkikersoihin joista oon kuullu tarinoita. Näillä on perheessä selkeet säännöt: telkkaria katotaan vaan puoli tuntia päivässä, jos siihen on aikaa(Yleensä nää kattoo aina jakson Full Housea, joka on nykyään ihan munki lemppari:D) ja sekin tapahtuu vasta kun kaikki muu on tehty. Läksyt tehään heti ku tullaan kotiin koulusta tai reeneistä, ja sitte illalla vanhemmat tarkastaa ne ja yhessä korjataan. Näillä on molemmilla Ipodit, mutta niillä saa pelata vaan viikonloppusin. Nää ei halua, että lapset käyttää vähän vapaa-aikansa jossain elektroniikkakoomassa. Illallinen syödään yleensä aina yhdessä(minä myös:D) ja jutellaan päivästä. Mikä on musta ihanaa, on että nää vanhemmat on oikeesti tosi rakastavia ja haluaa viettää aikaa lastensa kanssa! Aina aamusin pitää saada hali ja aina ku ne tulee töistä nii ekana ne on halaamassa lapsia(ei mua:( ) ja kysymässä kuulumisia. Toisin ku monet vanhemmat, jotka on niin superkiireisiä ja tekee pitkää päivää, että ku ne tulee kotiin niin ne haluaa vaan lukittautua huoneeseensa ja antaa au pairin hoitaa muksut. (Myös monet stay-home -äidit tekee tätä..)
Sitte illallisen jälkeen oon ihan vapaa, no sillon on yleensä jo aika myöhä, jotain 8n pintaan, ja noi vanhemmat chillaa noiden lastensa kanssa ja mää saan sitte olla omassa rauhassa. Tää talo on hauskan mallinen, ku on vaan yhessä kerroksessa ja tavallaan pitkulainen, ja mun huone on ihan eri päässä kun noiden muiden makkarit.
Nojoo, Yleensä kun mulla on vapaata päivällä, niin mää meen ostarille tai lounaalle kavereiden kanssa, tai sitte meen lenkille tai chillaan vaan kotona ja katon telkkaa:P Maanantaisin ja keskiviikkosin mulla on kirjallisuus-/kriittisen lukemisen kurssi Suffolk County Community Collegessa, 9:30 - 10:45. Muutama kaveri käy samassa collegessa kans tekemässä Englanti toisena kielenä -kursseja, mutta koska mää oon niin pro niin mun ei tarvii tehä niitä enkkukursseja vaan sain ottaa ihan perus collegekursseja hohoo. ''Huono'' puoli vaan se, että jouduin meneen yksin sinne ja vähän hassua ku ne (melkein)kaikki muut on sitte amerikkalaisia ja no paljon parempia englannissa kun minä. Mutta toistaseks oon pärjänny ihan mainiosti ja yleensä oon ihan innolla menossa kouluun haha!:D Vaikka esseiden kirjottaminen onki tietty vähän asia erikseen.. Ja vaikka olikin halvin college around, nii miljooniahan sai tosta kolmen krediitin kurssistakin maksaa. . .
Iltasin sitte dinnerin jälkeen yleensä vaan muhin mun huoneessa ja luen niitä koulukirjoja, tai sitte kirjotan esseitä tai no, Facebookissahan mää vaan hengaan. Nyt saan sentään jo netin toimiin keittiössä, joka on lähellä mun huonetta, eikä tarvi mennä tonne toiselle puolelle taloo vanhempien makkariin facettaan:D Vieläkään ei netti toimi mun huoneessa, vaikka nää hommaski uuden reitittimen ihan mua varten. No mutta, parempi tää on ku ei mitään.:) Vaikka välillä toi isä kääntyy kannoillaan ku se tulee boksereilla hakeen keittiöstä vettä iltasin ja mää oon täälä vielä koneella::D
Sellasta nyt sitte. En nyt heti keksi mitä muuta kertoo, mutta saa kysyä:) Sikäli mikäli joku keksii eksyä tänne enää, haha!:D
See ya!
xoxo, Saara
P.S. Äiti ja siskot(siis äitin siskot, ei mun) tulee viikon päästä visiitille!!! EN KESTÄ ODOTTAA!! :::) Jippiiiiiiiii!
tiistai 8. lokakuuta 2013
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Long Island ice tea
No morienttes!!
Täällä taas! Iski inspiraatio niin päätin tulla purkamaan sen tänne ton mun kouluesseen sijaan. Olette varmasti tyytyväisiä valintaani?:)
Piti ensin vähän lueskella, että mitä on viimeks tullu kirjotettua ja täytyy sanoa että tuntuu kyllä ihan muinaishistorialta! Eikä pelkästään sen takia, että siitä oikeesti on pieni ikuisuus kun viimeks päivittelin(sortsit mopedi..), vaan lähinnä siksi, ettei asiat voisi tällä hetkellä paljoo erilaisemmin olla!
Mulla oli mun ekan vuoden viimenen loma joku tokavika viikko siinä perheessä, ja menin sitte mun norjalaisen kaverin Karolinen kanssa Miamiin, jälleen kerran jeeee! Reissu oli tosi ihana, vaikka tokana päivänä biitsillä poltinkin itteni niin pahasti ettei koskaan ennen, ja loppuloma meniki sitte vaatekerrosten alla hikoillen ja no, melko vähillä unilla, kun kaikki muu paitsi istuminen oli sietämättömän tuskallista:D Mutta mitä vähemmän unta, sitä paremmat bileet eiks?;DD Että hyvä reissu hyvässä seurassa! Miami beach on vaan niin täyttä rakkautta <3
Mun viimesellä viikolla New Jerseyssä se perheen uusi au pairi oli jo saapunu mun seuraks ja majailtiin sen isän kotona siellä beach housella. Mää siis lähinnä näytin sille miten hommat siellä suurinpiirtein toimii ja yhessä sitte tehtiin.Tultiin ihan hyvin toimeen, vaikka välillä tulikin pieniä kulttuuritörmäyksiä tällai suomalaisen ja ranskalaisen kohdatessa..:PP Eniveis, oli kivaa kun oli joku seurana, kun mullahann ei mitenkään erityisen lämpimät välit sen perheen kanssa ollu(vaikka toimeen aina tultiinkin).
Joku kolmanneks vika päivä oltiin sitte rannalla iltakävelyllä Raphaëllen(se uus auppari) kanssa, ja jostain syystä mun mielestä oli hyvä idea kiivetä sellasten rantakivien päälle käveleen. Kyllä äiti on opettanu, että pitää olla varovainen, mutta siitä huolimatta onnistuin liukastuun ja jotenkin luisuun sinne kallioitten väliin. Ei sen pahemmin onneks käyny, ku nilkanvenähdys, kivat raapaleet sääreen ja musta silmä, mutta kyllä se klenkkaus rannalta pois jalka yltäpäältä veressä sai ohikulkijat noteeraamaan mun olemassaolon:) Amerikkalaiseen tapaan, sain toki useita huolestuneita kysymyksiä ja avuntarjouksia, ja jotkut niistä jopa usko mun ''hai hyökkäsi''-tarinan(joka tällai jälkikäteen tekee musta huonon ihmisen, katso LINKKI ). Mun host-äiti sitten tuli mut lopulta hakeen ku tajusin etten pysty kotiin saakka käveleen. Enemmän oli kyllä huolissaan autonsa matoista kun mun vertavuotavasta, märästä merilevä -olemuksesta, mutta ainaki pääsin kotiin. Jos ei mulla olisi ollu Raphaëllee apuna, niin yksin olisin saanu itteeni lääkitä ja pyörtyillä matkalla vessaan haha! Ei ketään muuta liiemmin mun tila kinostanu:D Se isä kyllä, seuraavan päivänä kun tuli kotiin, nii tuli tsekkaamaan ja kävi ostamassa mulle puhdistusaineita ja sidetarpeita ja vielä kääri mun jalan sievään pakettiin.
Lisäks nousi vielä kuume, nii en paljo vikoina päivinä sitte siivoilu haha!:P Äiti ja isä onneks toimi mun Facebook-lääkäreinä:) niin ei sitten tulehtunu tai mitään. Huolena oli vaan, että mitä mun uus host perhe mahtaa miettiä, kun saavun niiden kotiin jalka paketissa ja silmä mustana:D ''Kyllä mää yleensä voitan kaikki puukkotappeluni..!''
No se siitä. Pystyin jo käveleen suht hyvin ku tuli aika mennä takas Old Tappaniin ja heitellä viimesetkin roinat matkalaukkuun. Ihan käsittämättömän paljon tavaraa oon kyllä onnistunu yhdessä vuodessa kerryttään! Sunnuntaina sitten mun uusi host-äiti tuli mut hakemaan, ja sanoin goodbye New Jerseylle! :) :(
Täälä sitä sitten vaan hengitellään uusia tuulia uusissa maisemissa. Ja kun kovasti kaikki kyselee tästä uudesta paikasta niin tämä aktiivinen bloginihan on mitä mainioin informaationjakamiskeskus!;)
Muutin siis tänne Long Islandille, New Yorkiin elokuun neljäntenä päivänä. Täälä mut otettiin tosi hyvin vastaan, ja näiden vanha au pairi oli täälä vielä pari päivää mun kanssa, näyttämässä paikkoja ja sillai. Lapsilla oli vielä kesäloma, ja se 10-wee oli vielä leirillä(7-viikkosella sleep away-leirillä), joten tapasin ainoostaan sen nuoremman, 7 wee tytön. Heti ekana päivänä meistä tuli hyvät kaverit, ja mut vietiin pool clubillekin!:D Illalla mentiin kaikki illalliselle Huntingtoniin, joka on tosi söpö kylä n. 20 min täältä, paljon ihania ravintoloita ja muutenki nätti. Hahaaaa!
Niinku jo mainitsin, niin meininki täällähän on sitten ihan eri maailmasta, kun mitä se oli mun vanhassa perheessä. Täällä mulla on ihan selvät sävelet mun velvollisuuksien suhteen, ja siivotahan mun ei tarvii! Mitä nyt vähän siipeillä keittiöö ja omaa huonetta(köh köh), mutta siinä se. Mun host-vanhemmat on tosi mukavia, ja se äiti aina tekee mulle sunnuntaisin aikataulun seuraavalle viikolle, nii että aina tiedän millon oon töissä ja millon vapaalla. Lisäks se kokkaa joka illalle aina jotain hirmu hyvää ja, hohooo, terveellistä!
Oon löytäny jo hyvin kavereitakin, ja kaikenkaikkiaan oon viihtyny täällä hienosti. Välillä toki ikävä Jerseyhyn ja kaikkia niitä kavereita siellä(jotka tosin on melkein kaikki jo takas Saksassa tai missä ikinä), mutta en valita!:)
Oikeesti, mun on pakko nyt kirjottaa loppuun toi mun essee. Mutta koitan taas pian muistaa päivitellä lisää! Pitäkäähän kivaa Suomessa!
Moiks!
xoxo Saara
Täällä taas! Iski inspiraatio niin päätin tulla purkamaan sen tänne ton mun kouluesseen sijaan. Olette varmasti tyytyväisiä valintaani?:)
Piti ensin vähän lueskella, että mitä on viimeks tullu kirjotettua ja täytyy sanoa että tuntuu kyllä ihan muinaishistorialta! Eikä pelkästään sen takia, että siitä oikeesti on pieni ikuisuus kun viimeks päivittelin(sortsit mopedi..), vaan lähinnä siksi, ettei asiat voisi tällä hetkellä paljoo erilaisemmin olla!
Mulla oli mun ekan vuoden viimenen loma joku tokavika viikko siinä perheessä, ja menin sitte mun norjalaisen kaverin Karolinen kanssa Miamiin, jälleen kerran jeeee! Reissu oli tosi ihana, vaikka tokana päivänä biitsillä poltinkin itteni niin pahasti ettei koskaan ennen, ja loppuloma meniki sitte vaatekerrosten alla hikoillen ja no, melko vähillä unilla, kun kaikki muu paitsi istuminen oli sietämättömän tuskallista:D Mutta mitä vähemmän unta, sitä paremmat bileet eiks?;DD Että hyvä reissu hyvässä seurassa! Miami beach on vaan niin täyttä rakkautta <3
Mun viimesellä viikolla New Jerseyssä se perheen uusi au pairi oli jo saapunu mun seuraks ja majailtiin sen isän kotona siellä beach housella. Mää siis lähinnä näytin sille miten hommat siellä suurinpiirtein toimii ja yhessä sitte tehtiin.Tultiin ihan hyvin toimeen, vaikka välillä tulikin pieniä kulttuuritörmäyksiä tällai suomalaisen ja ranskalaisen kohdatessa..:PP Eniveis, oli kivaa kun oli joku seurana, kun mullahann ei mitenkään erityisen lämpimät välit sen perheen kanssa ollu(vaikka toimeen aina tultiinkin).
Joku kolmanneks vika päivä oltiin sitte rannalla iltakävelyllä Raphaëllen(se uus auppari) kanssa, ja jostain syystä mun mielestä oli hyvä idea kiivetä sellasten rantakivien päälle käveleen. Kyllä äiti on opettanu, että pitää olla varovainen, mutta siitä huolimatta onnistuin liukastuun ja jotenkin luisuun sinne kallioitten väliin. Ei sen pahemmin onneks käyny, ku nilkanvenähdys, kivat raapaleet sääreen ja musta silmä, mutta kyllä se klenkkaus rannalta pois jalka yltäpäältä veressä sai ohikulkijat noteeraamaan mun olemassaolon:) Amerikkalaiseen tapaan, sain toki useita huolestuneita kysymyksiä ja avuntarjouksia, ja jotkut niistä jopa usko mun ''hai hyökkäsi''-tarinan(joka tällai jälkikäteen tekee musta huonon ihmisen, katso LINKKI ). Mun host-äiti sitten tuli mut lopulta hakeen ku tajusin etten pysty kotiin saakka käveleen. Enemmän oli kyllä huolissaan autonsa matoista kun mun vertavuotavasta, märästä merilevä -olemuksesta, mutta ainaki pääsin kotiin. Jos ei mulla olisi ollu Raphaëllee apuna, niin yksin olisin saanu itteeni lääkitä ja pyörtyillä matkalla vessaan haha! Ei ketään muuta liiemmin mun tila kinostanu:D Se isä kyllä, seuraavan päivänä kun tuli kotiin, nii tuli tsekkaamaan ja kävi ostamassa mulle puhdistusaineita ja sidetarpeita ja vielä kääri mun jalan sievään pakettiin.
Lisäks nousi vielä kuume, nii en paljo vikoina päivinä sitte siivoilu haha!:P Äiti ja isä onneks toimi mun Facebook-lääkäreinä:) niin ei sitten tulehtunu tai mitään. Huolena oli vaan, että mitä mun uus host perhe mahtaa miettiä, kun saavun niiden kotiin jalka paketissa ja silmä mustana:D ''Kyllä mää yleensä voitan kaikki puukkotappeluni..!''
No se siitä. Pystyin jo käveleen suht hyvin ku tuli aika mennä takas Old Tappaniin ja heitellä viimesetkin roinat matkalaukkuun. Ihan käsittämättömän paljon tavaraa oon kyllä onnistunu yhdessä vuodessa kerryttään! Sunnuntaina sitten mun uusi host-äiti tuli mut hakemaan, ja sanoin goodbye New Jerseylle! :) :(
Täälä sitä sitten vaan hengitellään uusia tuulia uusissa maisemissa. Ja kun kovasti kaikki kyselee tästä uudesta paikasta niin tämä aktiivinen bloginihan on mitä mainioin informaationjakamiskeskus!;)
Muutin siis tänne Long Islandille, New Yorkiin elokuun neljäntenä päivänä. Täälä mut otettiin tosi hyvin vastaan, ja näiden vanha au pairi oli täälä vielä pari päivää mun kanssa, näyttämässä paikkoja ja sillai. Lapsilla oli vielä kesäloma, ja se 10-wee oli vielä leirillä(7-viikkosella sleep away-leirillä), joten tapasin ainoostaan sen nuoremman, 7 wee tytön. Heti ekana päivänä meistä tuli hyvät kaverit, ja mut vietiin pool clubillekin!:D Illalla mentiin kaikki illalliselle Huntingtoniin, joka on tosi söpö kylä n. 20 min täältä, paljon ihania ravintoloita ja muutenki nätti. Hahaaaa!
Niinku jo mainitsin, niin meininki täällähän on sitten ihan eri maailmasta, kun mitä se oli mun vanhassa perheessä. Täällä mulla on ihan selvät sävelet mun velvollisuuksien suhteen, ja siivotahan mun ei tarvii! Mitä nyt vähän siipeillä keittiöö ja omaa huonetta(köh köh), mutta siinä se. Mun host-vanhemmat on tosi mukavia, ja se äiti aina tekee mulle sunnuntaisin aikataulun seuraavalle viikolle, nii että aina tiedän millon oon töissä ja millon vapaalla. Lisäks se kokkaa joka illalle aina jotain hirmu hyvää ja, hohooo, terveellistä!
Oon löytäny jo hyvin kavereitakin, ja kaikenkaikkiaan oon viihtyny täällä hienosti. Välillä toki ikävä Jerseyhyn ja kaikkia niitä kavereita siellä(jotka tosin on melkein kaikki jo takas Saksassa tai missä ikinä), mutta en valita!:)
Oikeesti, mun on pakko nyt kirjottaa loppuun toi mun essee. Mutta koitan taas pian muistaa päivitellä lisää! Pitäkäähän kivaa Suomessa!
Moiks!
xoxo Saara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)