sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Long Island ice tea

No morienttes!!

Täällä taas! Iski inspiraatio niin päätin tulla purkamaan sen tänne ton mun kouluesseen sijaan. Olette varmasti tyytyväisiä valintaani?:)

Piti ensin vähän lueskella, että mitä on viimeks tullu kirjotettua ja täytyy sanoa että tuntuu kyllä ihan muinaishistorialta! Eikä pelkästään sen takia, että siitä oikeesti on pieni ikuisuus kun viimeks päivittelin(sortsit mopedi..), vaan lähinnä siksi, ettei asiat voisi tällä hetkellä paljoo erilaisemmin olla!

Mulla oli mun ekan vuoden viimenen loma joku tokavika viikko siinä perheessä, ja menin sitte mun norjalaisen kaverin Karolinen kanssa Miamiin, jälleen kerran jeeee! Reissu oli tosi ihana, vaikka tokana päivänä biitsillä poltinkin itteni niin pahasti ettei koskaan ennen, ja loppuloma meniki sitte vaatekerrosten alla hikoillen ja no, melko vähillä unilla, kun kaikki muu paitsi istuminen oli sietämättömän tuskallista:D Mutta mitä vähemmän unta, sitä paremmat bileet eiks?;DD Että hyvä reissu hyvässä seurassa! Miami beach on vaan niin täyttä rakkautta <3

Mun viimesellä viikolla New Jerseyssä se perheen uusi au pairi oli jo saapunu mun seuraks ja majailtiin sen isän kotona siellä beach housella. Mää siis lähinnä näytin sille miten hommat siellä suurinpiirtein toimii ja yhessä sitte tehtiin.Tultiin ihan hyvin toimeen, vaikka välillä tulikin pieniä kulttuuritörmäyksiä tällai suomalaisen ja ranskalaisen kohdatessa..:PP Eniveis, oli kivaa kun oli joku seurana, kun mullahann ei mitenkään erityisen lämpimät välit sen perheen kanssa ollu(vaikka toimeen aina tultiinkin).

Joku kolmanneks vika päivä oltiin sitte rannalla iltakävelyllä Raphaëllen(se uus auppari) kanssa, ja jostain syystä mun mielestä oli hyvä idea kiivetä sellasten rantakivien päälle käveleen. Kyllä äiti on opettanu, että pitää olla varovainen, mutta siitä huolimatta onnistuin liukastuun ja jotenkin luisuun sinne kallioitten väliin. Ei sen pahemmin onneks käyny, ku nilkanvenähdys, kivat raapaleet sääreen ja musta silmä, mutta kyllä se klenkkaus rannalta pois jalka yltäpäältä veressä sai ohikulkijat noteeraamaan mun olemassaolon:) Amerikkalaiseen tapaan, sain toki useita huolestuneita kysymyksiä ja avuntarjouksia, ja jotkut niistä jopa usko mun ''hai hyökkäsi''-tarinan(joka tällai jälkikäteen tekee musta huonon ihmisen, katso LINKKI ). Mun host-äiti sitten tuli mut lopulta hakeen ku tajusin etten pysty kotiin saakka käveleen. Enemmän oli kyllä huolissaan autonsa matoista kun mun vertavuotavasta, märästä merilevä -olemuksesta, mutta ainaki pääsin kotiin. Jos ei mulla olisi ollu Raphaëllee apuna, niin yksin olisin saanu itteeni lääkitä ja pyörtyillä matkalla vessaan haha! Ei ketään muuta liiemmin mun tila kinostanu:D Se isä kyllä, seuraavan päivänä kun tuli kotiin, nii tuli tsekkaamaan ja kävi ostamassa mulle puhdistusaineita ja sidetarpeita ja vielä kääri mun jalan sievään pakettiin.

Lisäks nousi vielä kuume, nii en paljo vikoina päivinä sitte siivoilu haha!:P Äiti ja isä onneks toimi mun Facebook-lääkäreinä:) niin ei sitten tulehtunu tai mitään. Huolena oli vaan, että mitä mun uus host perhe mahtaa miettiä, kun saavun niiden kotiin jalka paketissa ja silmä mustana:D ''Kyllä mää yleensä voitan kaikki puukkotappeluni..!''

No se siitä. Pystyin jo käveleen suht hyvin ku tuli aika mennä takas Old Tappaniin ja heitellä viimesetkin roinat matkalaukkuun. Ihan käsittämättömän paljon tavaraa oon kyllä onnistunu yhdessä vuodessa kerryttään! Sunnuntaina sitten mun uusi host-äiti tuli mut hakemaan, ja sanoin goodbye New Jerseylle! :) :(

 Täälä sitä sitten vaan hengitellään uusia tuulia uusissa maisemissa. Ja kun kovasti kaikki kyselee tästä uudesta paikasta niin tämä aktiivinen bloginihan on mitä mainioin informaationjakamiskeskus!;)
Muutin siis tänne Long Islandille, New Yorkiin elokuun neljäntenä päivänä. Täälä mut otettiin tosi hyvin vastaan, ja näiden vanha au pairi oli täälä vielä pari päivää mun kanssa, näyttämässä paikkoja ja sillai. Lapsilla oli vielä kesäloma, ja se 10-wee oli vielä leirillä(7-viikkosella sleep away-leirillä), joten tapasin ainoostaan sen nuoremman, 7 wee tytön. Heti ekana päivänä meistä tuli hyvät kaverit, ja mut vietiin pool clubillekin!:D Illalla mentiin kaikki illalliselle Huntingtoniin, joka on tosi söpö kylä n. 20 min täältä, paljon ihania ravintoloita ja muutenki nätti. Hahaaaa!

Niinku jo mainitsin, niin meininki täällähän on sitten ihan eri maailmasta, kun mitä se oli mun vanhassa perheessä. Täällä mulla on ihan selvät sävelet mun velvollisuuksien suhteen, ja siivotahan mun ei tarvii! Mitä nyt vähän siipeillä keittiöö ja omaa huonetta(köh köh), mutta siinä se. Mun host-vanhemmat on tosi mukavia, ja se äiti aina tekee mulle sunnuntaisin aikataulun seuraavalle viikolle, nii että aina tiedän millon oon töissä ja millon vapaalla. Lisäks se kokkaa joka illalle aina jotain hirmu hyvää ja, hohooo, terveellistä!

Oon löytäny jo hyvin kavereitakin, ja kaikenkaikkiaan oon viihtyny täällä hienosti. Välillä toki ikävä Jerseyhyn ja kaikkia niitä kavereita siellä(jotka tosin on melkein kaikki jo takas Saksassa tai missä ikinä), mutta en valita!:)

Oikeesti, mun on pakko nyt kirjottaa loppuun toi mun essee. Mutta koitan taas pian muistaa päivitellä lisää! Pitäkäähän kivaa Suomessa!

Moiks!
xoxo Saara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti