Ei muuta ku

Sunnuntaita kehii!

Sunnuntai-aamuna siis mun host-äiti tekstas(yläkerrasta:D) että oonko kotona ja sitte me kierrettiin se talo ja se selitti mitä mun hommiin kuuluu ja kuin usein ja sitä rataa. Se oli just heränny ja vaikutti lisäks jotenki kiireiseltä, joten vähän jäi semmonen fiilis siitä että tässä perehdytetään työntekijää eikä au pairia. No jokatapauksessa, sain ainaki vähän selvyyttä asioihin:)

Sitte ne oli siitä host-tytön kanssa lähössä johonki ja kysäsin että mites toi Nyci. ''Joojoo, sinne voit mennä aina ku haluut senku meet!'' Nii mää haluisin itseasiassa tänään.... Ne heitti mut bussipysäkille ja sano että ''en mää oikeestaan muista miten tää homma toimii, mutta good luck moimoi!'' Siinä pysäkillä oli onneks joku about 30vee mies äitinsä kanssa ja niiltä sain varmistettua että tällä bussilla tosiaan pääsee nyciin:D Rupateltiin sitte siinä tovi ja kerroin että oon Suomesta ja tää on mun eka kerta bussilla nykiin ja plaaplaa, ja se mies anto mulle neuvoja koska hän on asunut koko ikänsä nykissä ja niin edespäin. Se oli saattamassa äitiään bussiin eikä ollu ite tulossa, mutta äiti kuulemma oli menossa samaan paikkaan ja voi opastaa mua. Ainiin, äiti ei muuten juurikaan puhu englantia:) Great. :DD

Bussi tuli, hypättiin äiskän kaa kyytiin ja se mies anto mulle viä numeronsa että voin soittaa jos tulee ongelmia. :D (Joojoo äiti ja isi, olen varovainen ventovieraiden kanssa.) Joku tunti meni että oltiin nycissä, ja täytyy sanoo että oli mielenkiintonen reissu tän ilmeisesti espanjalaisen rouvan kanssa... :D Luulin, että sieltä asemalta olis pitäny ottaa juna, mutta meijän pitiki kävellä muutama kortteli sellasen latinoiden kansoittaman alueen läpi metrolle. Se nainen soitteli puheluita ja aina välillä sain tulkkipalvelua ties keneltä luurin toisessa päässä olevalta henkilöltä. No kumminki, päästiin lopulta metrolle ja se rouva autto mua ostaan oikeen lipun ja näytti mihin mennä:) Ihan loistavaa, yksin olisin ollu enemmän ku hukassa!

Metro olikin oma tarinansa. Jossain vaiheessa sinne hyppäs sellanen Michael Jacksoniks pukeutunu mies, joka laitto Billie Jeanin soimaa ja alko vetää muuveja. Se oli tosi hyvä, ja kohta koko vaunu taputti ja hurras ja vaati lisää:DD Se oli mahtavaa. No jäin tietenki ihan väärällä pysäkillä pois, ja maanpinnalle päästyäni kysäsin joltain naiselta että anteeks voiks kertoo missä mää oon. Olin päätyny Brooklyniin, ja itseasiassa niin mää olin vähä arvellukin(ei johtunu siitä että pysäkin nimi oli Brooklyn bridge..). Tää nainen(sillä kasvo parta, mutta en tahdo olla pinnallinen koska se oli tosi mukava!:D) ystävällisesti opasti mut oikeeseen suuntaan ja kirjotti vielä ohjeet ylös mulle. Ei muutaku takas metroon ja Manhattanille.

Soitin Johannalle, joka oli jo Manhattanilla ja sovittiin tapaavamme Times Squarella koska sinne me molemmat osattiin. On muuten maailman helpointa suunnistaa nycissä ku muistaa vaan määränpäänsä kordinaatit! Aika kivuttomasti löydettiinki toisemme ja heti suunnistettiin museoon. HAHA uskoit! Siis shoppaileen.

Mario menee sielä.

Maailman coolein spray-artist!

Arvakkaa kumpaan mentiin

Eka käytiin Forever 21:ssa ja siä oli varmaan viis kerrosta ja siitä tuli mun ehdoton lempparikauppa! Sain sinne jopa muutaman dollarinki upotettua, imagine!

:D

Tolla tyypillä oli hitto siniseks ja ties mikskä värjättyjä rottia..

Käytiin myös syömässä, en kerro missä:D, mutta hyvää oli! Kierreltiin lisää kauppoja ja ainii, koska kyseessä on kumminki yks maailman vähiten kansotetuista alueista, törmättiin Urban Outfittersin ovella yhteen tyttöön meijän Training Schoolista:D Musta tuntuu, että ainaki Facebookin mukaan joka ikinen au pairi oli sunnuntaina nykissä..

Loppujenlopuks meille tuli vähän kiire, kello alko olla yheksän eikä meillä ollu kummallakaan suoraansanottuna minkäänlaista hajua siitä, koska menee viimeset bussit jne, joten suunnattiin kohti keskustassa olevaa Port Authorityä, josta Johannan bussi oletetusti lähti. Ei oltu ihan varmoja tosin missä se oli, ja muutenki meitä huvitti jutella yybercoolille NYPD-sedälle joka nojaili kadun vieressä, joten kysyimme neuvoa. J: ''Anteeks, osaisiks neuvoo missä sijaitsee Port Authority?'' NYPD: ''Nääkste ton ison sinisen screenin tossa?'' J: ''Joo?'' NYPD: ''That's it.'' Aijjjaaaaaa...... :DD

 Mua oli neuvottu meneen metrolla takas sinne toiselle asemalle, mutta se kauhistutti mua sen verran että päätin kysyä superystävälliseltä(...) lipunmyyjäsedältä että pääseekö tältä asemalta Old Tappaniin. ''Ei mee busseja Old Tappaniin.'' Jaa no entäs Tappaniin(joka on vieressä ja jonka pysäkiltä lähdin)? ''Old Tappan on New jerseyssä ja Tappan on New Yorkissa.'' Jooooo, mutku ne on vierekkäin... ''Ei, ei oo, etkö tajuu, Old Tappan on NJ:ssä, Tappan NY:ssä, superkaukana toisistaan''. Huoh. NE ON VIEREKKÄIN; osavaltioitten raja menee niitten välissä! No voitko kertoo meneekö busseja Tappaniin? Sain sitte lopulta laiturin ja pysäkin numeron. Huoh. Soitin vielä host-isälle ja varmistin, oli menossa oikeelle pysäkille. Onneks en lähteny sompailee sinne metroon enää, huhhuh!

 Bussimatka olikin riemuisa kerrassaan. Kysyin kuskilta että voisko se vinkasta sitte ku lähestytään mun pysäkkiä ja se lupas ilman muuta ja istuin siihen etupenkkiin. No ennen ku päästiin matkaan, bussiin änkee venäläinen pariskunta, joista kumpikaan ei puhunu englantia ku muutaman sanan ja tää mies sitten yritti selittää kuskille mihin vaimo on matkalla. Kielimuurin yli oli vähän hankala kiivetä ja sitte se mies kysy multa venäjäks että puhunks venäjää.:) Sanoin että ''njet'' ja se naureskeli että hahhaaa hyvä oli hei! No ei se sitte kumminka tainnu ymmärtää vitsiä koska alko vähän ajan päästä taas sopottaa mulle venäjää...Jonkun ajan kuluttua asia kumminki selkeni ja bussi pääs liikkeelle. Oltiin ajeltu varmaan 30-45 min ja kaikki sujui hienosti, kunnes tää nainen(istu muuten mun vieressä tietty) started having second thoughts ja alko esitellä kuskille jotain paperia mihin oli ilmeisesti kirjotettu sen määränpää. Kuski huokas epäuskosena että eihän tää oo ollenkaa se pysäkki mihin sun miehes käski ajaa, sulla on nyt ihan väärä bussi. Siinä sitte koko bussin väki huuteli eestaas ja yritti keksiä miten tässä nyt kandeis toimia. Klassista kyllä, sen naisen kännykästäki oli akku loppu ja se halus että soitan mun puhelimesta jollekin tyypille jonka numero siinä paprussa luki. Kuski jutteli tän tyypin kanssa enimmäkseen ja jotenki ne sitte sai sovittua että se tyyppi tulee hakeen sen naisen joltain pysäkiltä. Ku oltiin saatu se nainen heivattua ulos(samalla pysäkillä jäävä tyttö otti sen huostaansa:D) niin koko bussi rävähti nauruun ja taaempana istuva mieshenkilö viihdytti meitä loppumatkan kertomalla hassuja juttuja pieleenmenneistä bussimatkoista. :D Mutta kuten tää mieskin kaikkien suureks huviks totes, loistava idea nousta New York Cityssä kello puoli kymmenen illalla ensimmäiseen bussiin, tietämättä minne on menossa, kykenemättä kommunikoimaan sanallisesti kenenkään kanssa, akku loppu eikä edes muuten maksanu matkaansa:DD Toivon todella että se pääs minne ikinä olikaan menossa.

Hianosti näkyy nycin valot!

Noniin. Semmone reissu, aika seikkailua oli taas, ekaa kertaa yksin nykiin eikä mitään hajua mistään... Mutta puhun sentään englantia!:D (THANK GOD.)

Varmaan unohdin jotain oleellista, AINIIN käytiin puhelinliikkeessä ja ne aktivoi mun liittymän! Finally!! ne sano ettei sitä olis ite voinu tehäkään, se olis pitäny aktivoida sielä mistä se ostettiinki... huoh taas. Mut nyt se on hoidettu ja sain hyvää palveluaki!:)

Nyt hyvää yötä Suomi ja muu maailma, I rest my case. For now.

<3 xoxo Saara